KKO:1986-II-37
- Asiasanat
- Liikennelupa - Polttoöljyn kuljetusErehdys
- Tapausvuosi
- 1986
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 83/158
- Taltio
- 899
- Esittelypäivä
Ks. KKO:1985-I-2
Huoltoasemaliikettä harjoittanut A, jolla ei ollut ollut liikennelupaa, oli öljy-yhtiön B:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella harjoittanut polttoöljyn kuljetus- ja markkinointitoimintaa toimittaen säiliöautollaan B:n varastolta polttoöljyä suoraan sitä hänen huoltoasemaltaan tilanneille kuluttajille. Toimitukset olivat tapahtuneet B:n määräämillä ehdoilla ja luottokaupoilla asiakkaiden B:lle maksettavia laskuja vastaan. Pääpaino A:n sanotussa toiminnassa oli ollut kuljetuksen järjestämisessä. Kun toiminnan yhdistäminen huoltoasemaliikkeeseen ei antanut aihetta pitää öljyn kuljettamista muuna kuin ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen harjoittamisena, A olisi tarvinnut kuljetustoimintaansa liikenneluvan. Oli kuitenkin ilmeistä, että A oli sanotun toiminnan järjestelyssä luottanut B:n, jolla oli vastaavanlaisia kauppa-asiamiessopimuksia muidenkin alan yrittäjien kanssa, asiantuntemukseen ja että hän oli uskonut menettelevänsä lainmukaisesti kuljettaessaan polttoöljyä kerrotulla tavalla. A:n virheellistä käsitystä lain sisällöstä pidettiin anteeksiannettavana erehdyksenä ja syyte luvattomasta ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen harjoittamisesta hylättiin.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vaasan raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä 29.1.1981 julistamassaan päätöksessä lausunut selvitetyksi, että toimitusjohtaja A oli 29.11.1977 ja 31.12.1979 välisenä aikana noutanut Vaasasta omistamallaan yksityiseen liikenteeseen rekisteröidyllä säiliöautolla erään yhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti polttoöljyä tuon yhtiön varastolta ja kuljettanut sitä korvausta vastaan Kauhajoelle, missä hän oli jakanut polttoainetta eri tilaajille, vaikka hänellä ei ollut ollut sellaiseen tilausliikenteen harjoittamiseen oikeuttavaa liikennelupaa. Sen vuoksi ja koska mainitun sopimuksen mukaisessa toiminnassa pääpaino oli ollut polttoöljyn kuljetuksen järjestämisessä, eikä polttoöljyn kuljettaminen ollut ollut vain A:n muuhun liiketoimintaan liittyvää, raastuvanoikeus on 29.3.1957 annetun tieliikennelain 5 §:n 3 momentin ja 9 §:n sekä ammattimaisesta moottoriajoneuvoliikenteestä annetun asetuksen 2 ja 23 §:n nojalla tuominnut A:n ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen harjoittamisesta ilman lupaa 30:een 40 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.200 markkaa sekä menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 55.000 markkaa.
Vaasan hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on päätöksellään 21.12.1982 jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET
A on pyytänyt valituslupaa sekä vaatinut jutun jättämistä tutkimatta, koska syytettä häntä vastaan ei olisi tullut ajaa Vaasan raastuvanoikeudessa, vaan sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä hänen väitetään luvattomasti toimittaneen polttoöljyä asiakkailleen. Sen varalta että juttu tutkitaan A on vaatinut, että syyte hylätään tai että hänet 29.3.1957 annetun tieliikennelain 9 a §:n nojalla jätetään rangaistukseen tuomitsematta ja että hänelle tuomittua menettämisseuraamusta joka tapauksessa alennetaan.
Korkein oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan 24.9.1985. Sitä ennen Korkein oikeus oli 23.3.1983 määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ollut pantava täytäntöön tai, jos täytäntöönpano jo oli alkanut, ettei sitä ollut jatkettava. Virallinen syyttäjä on antanut hakemuksen johdosta vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Syytteen mukaan A on noutanut Vaasasta säiliöautollaan öljy-yhtiön omistamaa polttoöljyä ja kuljettanut sitä Kauhajoelle, jossa hän on toimittanut sitä eri tilaajille. Syytteessä tarkoitetusta toiminnasta on siten osa tapahtunut Vaasassa. Näin ollen Vaasan raastuvanoikeus on ollut toimivaltainen tuomioistuin tutkimaan jutun.
Pääasian perustelut
Kauhajoella huoltoasemaliikettä harjoittanut A on raastuvanoikeuden päätöksessä sanottuna aikana Oy Esso Ab:n kanssa 29.11.1977 tekemänsä kirjallisen edustussopimuksen perusteella harjoittanut polttoöljyn kuljetus- ja markkinointitoimintaa Kauhajoen kunnassa. Öljy on noudettu A:n säiliöautolla yhtiön Vaasan varastolta ja osaksi kuljetettu suoraan sitä A:n liikkeestä tilanneille asiakkaille. Kun öljy on haettu Vaasasta, yhtiö on veloittanut siitä sopimuksen mukaisesti A:n pankkitiliä. Öljy on toimitettu A:n asiakkaille yhtiön määräämästä hinnasta ja yhtiön määräämillä ehdoilla suurimmaksi osaksi luottokaupoilla vastaanottokuittausta ja yhtiölle maksettavaa laskua vastaan. Jos luottomyynti ei ole ollut mahdollista, A:lla on ollut oikeus myydä öljyä käteismaksua vastaan antamalla asiakkaalle kuittaus omalla toiminimellään. Yhtiön on tullut tarvittaessa saada tietoja tällaisesta suorasta myynnistä. A on sitten lähettänyt luottomyynnistä yhtiölle laskujäljennöksen ja oman tilityksensä, jonka jälkeen yhtiö on hyvittänyt A:ta hänen saatavallaan. Tilityksessä on A:n hyväksi luettu hänen öljystä veloitetun hinnan lisäksi vain sopimuksen mukaiset kuljetus- ja myyntipalkkiot. Sopimusta tehtäessä kuljetuspalkkio on määritelty 3,8 penniksi ja myyntipalkkio 0,8 penniksi litralta. Siinä on sovittu kuljetuspalkkio sidottavaksi viranomaisten vahvistamaan säiliöautojen rahtitasoon. Yhtiö on sitoutunut vastaamaan sopimuksenmukaisesti tapahtuneesta myynnistä ehkä aiheutuvista luottotappioista.
Kuten edellä sanotusta selviää, A:n suorittamaan polttoöljyn toimittamiseen suoraan asiakkaille on sisältynyt sekä kuljetusta että markkinointia. Toimintaan tarvitun kaluston pääosan on muodostanut säiliöauto ja toiminnasta aiheutuneet kustannukset ovat olleet suurimmaksi osaksi kuljetuskustannuksia. Jo sopimuksesta ilmenee, että toiminnan tuotto on muodostunut suurimmalta osaltaan kuljetuksesta. Kun sanotunlainen polttoöljyn myynti on tapahtunut yhtiön määräämillä ehdoilla mahdollisten luottotappioiden jäädessä yhtiön vastattaviksi, yhtiön ja A:n välille edustussopimuksen perusteella syntynyt oikeussuhde on tältä osalta ollut verrattavissa tavaran lähettäjän ja rahdinkuljettajan väliseen oikeussuhteeseen. Näin ollen puheena olevassa toiminnassa on pääpaino ollut kuljetuksen järjestämisessä.
Mainitunlainen polttoöljyn kuljetus ja markkinointi on ollut vain osa A:n liiketoimintaa. Sekä yhtiön että A:n liikevoiton kannalta on saattanut olla tarkoituksenmukaista liittää huoltoasemaliikkeeseen myös polttoöljyn kuljettaminen yhtiön varastolta asiakkaille. Näitä molempia toimintoja olisi kuitenkin voitu harjoittaa myös erikseen. Laista ei ole saatavissa perustetta sille, että näiden toimintojen yhdistäminen antaisi aiheen pitää mainituin tavoin tapahtunutta polttoöljyn kuljettamista muuna kuin ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen harjoittamisena.
Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, että A olisi tarvinnut kysymyksessä olevaan kuljetustoimintaansa liikenneluvan.
Se, milloin tavaran kuljettamista moottoriajoneuvolla on pidettävä ammattimaisen moottoriajoneuvoliikenteen harjoittamisena, on joissakin tapauksissa varsin tulkinnanvaraista. Vastaavanlaista toimintaa koskevissa jutuissa on eri tuomioistuimissa annettu asiasta eri suuntaisia ratkaisuja. Asiakirjoista ilmenee, että Oy Esso Ab:llä on ollut vastaavanlaisia kauppa-asiamiessopimuksia muidenkin alan yrittäjien kanssa. On ilmeistä, että A on kauppa-asiamiestoiminnan järjestelyssä luottanut Oy Esso Ab:n asiantuntemukseen ja että hän on uskonut menettelevänsä lainmukaisesti kuljettaessaan polttoöljyä kerrotulla tavalla. Näissä olosuhteissa A:n virheellistä käsitystä lain sisällöstä on pidettävä anteeksiannettavana erehdyksenä.
Päätöslauselma
Alempien oikeuksien päätökset kumotaan. Syyte hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja menettämisseuraamuksesta.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Portin, Mörä, Riihelä ja Ketola